Somea ja mediaa seuratessa törmää usein yleistykseen kauniiden ihmisten pinnallisuudesta. Ihan, kun kauneus itsessään tekisi ihmisestä pinnallisen. Onko asia tosiaan näin vai onko kyse kateellisten panettelusta?

Selvitetään heti alkuun, mitä pinnallisuus on. Näin pystytään puhumaan samasta asiasta ja toivottavasti vältetään väärinkäsitykset. Minä siis kysyin Wikiltä, miten pinnallisuus määritellään: kyseessä on adjektiivi, joka kuvaa ulkonäöstä tai vastaavasta kiinnostunutta ihmistä.

Seuraavaksi haluan esittää kysymyksen Sinulle: Katsotko peiliin, ennen töihin lähtöä tai treffeille mennessäsi? Meikkaatko, värjäätkö hiuksia tai valitsetko ulos lähtiessäsi päälle kivan näköiset vaatteet? Jos vastasit kyllä, tekeekö se sinusta pinnallisen?

Minusta on vaarallista ja tuomitsevaa lähteä arvioimaan ketään ulkonäön perusteella. Joku tavoittelee terveyttä ja saa kaupanpäälle upean kropan. Ei se tee hänestä pinnallista vaikka ulkopuolisen silmin asia näyttäytyisi toisin. Joku on luonnostaan poikkeuksellisen kaunis ja hänet lokeroidaan sen vuoksi. 

Olen huomannut, että nämä somessa pinnallisiksi julistetut ihmiset ovat usein hyvin syvällisiä ja herkkiä. Kaunis huoliteltu ulkokuori toimii kilpenä kovaa ja kriittistä maailmaa vastaan. Osa taas yrittää korjata horjuvaa itsetuntoa ulkoisella hyväksynnällä. Oli syy mikä tahansa, niin on epäreilua, että ihmiset joutuvat kokemaan, niin rankkaa arvostelua tuntemattomien osalta pelkästään sen vuoksi, miltä näyttävät. Ainoa järkevä selitys sille on kateus. Yksi on kateellinen ulkonäöstä, toinen sen tuomasta huomiosta ja kolmas siitä, että joku muu on saanut niin upean puolison.

 

Kuvat: Rosa Virtanen

Nykyinen somekulttuuri on ihanteellinen alusta tällaiselle turhanpäiväiselle arvostelulle. Nimimerkin takaa on helppo huudella loukkauksia, eikä siinä aina varmasti edes tajuta, että puhutaan elävälle tuntevalle ihmiselle. Sanotaan, että jos julkisuuteen lähtee, niin pitää kestää arvostelua. Minä haluan kysyä, että miksi? Ymmärrän kritiikin asioita, näkemyksiä ja mielipiteitä kohtaan, mutta miksi ihmeessä ulkonäköä tarvitsee arvostella, ellei kyseessä satu olemaan missikilpailut tai vastaavat? 

Miten hirveitä paineita tällainen käytös luo nuorissa, jotka vielä etsivät itseään ja omaa identiteettiä. He näkevät aikuisten ihmisten käyttäytyvän aivan sikamaisesti toisiaan kohtaa. Ei ole ihme, että itsetunto kärsii, jos herkässä kehitysvaiheessa leimataan pinnalliseksi kaikkitietävien kateellisten toimesta. Eikä ongelma ole ollenkaan vain naisten. Ulkoinen arvostelu kohdistuu myös miehiin. 

Ja vaikka ihminen olisi pinnallinen, eli kiinnostunut ulkonäöstä, ei se tarkoita, että hän ei olisi syvällinen pohdiskelija tai herkkä. Minusta nämä asiaa eivät missään nimessä sulje toisiaan pois. Itse tunnen lukuisia kauniita, ulkonäöstään huolehtivia ihmisiä, mutta en todellakaan pidä heitä pinnallisina, niin kuin tätä termiä negatiivisessa mielessä käytetään. 

Ulkonäöstä voi päätellä vain ihmisen ulkokuoren. Vasta tutustumalla toiseen pystyy sanomaan millainen hän todella on. Tärkeää on myös muistaa, että media ja some antavat ihmisestä vain tietyn kuvan. Se ei todellakaan ole koko totuus. Tutustu toiseen ja sen jälkeen voit tehdä päätelmät hänen luonteestaan.

Rakennetaan suvaitsevaa maailmaa itsellemme, läheisillemme ja ennen kaikkea tuleville sukupolville!

Ansku


p.s. Pakko vielä loppuun kertoa eräästä Facebookin kissaryhmän keskustelusta. Siellä kritisoitiin, että on pinnallista haluta jonkun tietyn näköinen tai värinen kissa. Siis oikeasti!? Eikö ihmisillä todellakaan ole muuta tekemistä, kun arvostella toisia, mitä ihmeellisemmistä asioista? Vaikka sitten sen perusteella, millaisen kissan omistat. Ja kaikille tässä nyt tiedoksi, tietyt kissarodut ei mun silmää miellytä ja niitä en edes harkitse. Itse valitsin ja tulen jatkossakin valitsemaan minun mielestä kauniin kissan, oli pinnallista tai ei!