Jos joku olisi kaksi kuukautta sitten sanonut huhtikuun tulevan yhdessä hujauksessa, en olisi uskonut. Nyt se kuitenkin on koittanut ja Mollan pennut ovat mamman hellässä huomassa enää pari viikkoa. Meidän odotus ei ole paljoa pidempi, kolmisen viikkoa ja päästään hakemaan Myy. Lapset ovat tehneet ”aamukamman” ja joka päivä saan raportin, montako päivää vielä Myyn saapumiseen. 

Paten ja Kaken kuvat Tuija Huuhtanen

Kävimme pääsisäisenä katsomassa Myytä ja hänen sisaruksiaan. Pennut olivat kasvaneet edellisen vierailun jälkeen tosi paljon. Uskomatonta miten kova meno reilun parin kuukauden ikäisillä kissoilla on. Toisaalta Mairea seuratessa täytyy todeta, että ei se ole kyllä vajaassa kolmessa vuodessa rauhoittunut yhtään. 

Meidän Myy

Tyttäreni virkkasi Myylle pesän, joka vietiin samalla. Pääsee pieni kissa sitten tuttuun nukkumapaikkaan, kun muuton aika tulee. Tosin tässä kuvassa mallina taitaa olla joku muu kuin Myy. Pennut olivat, niin saman näköisiä ja kokoisia, että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta tunnistaa heitä.

Mollan murut ovat käyneet ensimmäisessä rokotuksessa ja paino nousee tasaisesti. Poikien luonteet ovat tulleet entistä selvemmin esille. Pate on tosiaan parivaljakon pomo ja rohkelikko. Kake on vähän arempi, mutta kovempi koheltaja. 

Pate ja Kake omivat lempilelut ja niitä puolustetaan murisemalla. Monta kertaa päivässä juostaan ympäri asuntoa ja iltaisin pojilla on suurravit. Miina-täti on henkilökunnan kanssa välillä kovilla.

Yhden aikakauden loppu on toisen alku. Ensi kerralla joudumme sanomaan hyvästit Patelle ja Kakelle. Samalla pienten kissojen seikkailu vasta todenteolla alkaa, kun he pääsevät uuteen kotiin.

Ansku