Viimeinen yö Molla-emon ja Miina-tädin kanssa on nyt edessä. Huomenna alkaa Paten ja Kaken elämän suurin seikkailu. Kolme kuukautta on valmistauduttu ja harjoiteltu taitoja, jotta pienokaiset pärjäävät ilman emoa ja nyt se aika on koittanut. Paljon on mahtunut iloa ja valitettavasti myös surua tähän matkalle.

Kaikki postauksen kuvat Tuija Huuhtanen

Tammikuun loppupuolella syntyi kolme ihanaa palleroa Helmi’s korat kissalan Mollalle. Ensimmäisestä tunteikkaasta viikosta voit käydä lukemassa tarkemmin täältä. Pari viikkoa myöhemmin olivat pentujen silmät jo auenneet ja he olivat saaneet nimet. 

Kuukauden ikäisinä poikien luonteet alkoivat jo tulla esille. Helmikuussa pääsimme näkemään meidän tulevan kissan ensimmäisen kerran ja siitä asti hän on ollut mukana postauksissa.

Maaliskuun lopulla tehtiin tarkempi katsaus Kattihovin korat-kissoihin, unohtamatta Paten ja Kaken kuulumisia. Kaksi viikkoa sitten ihmeteltiin, miten nopeasti tämä kevät on mennyt. Ja nyt ollaan tämän viimeisen postauksen äärellä. Haikeana, mutta myös innostuneena. 

Vaikka en itse päässyt Patea ja Kakea näkemään, heistä on tullut läheisiä. Näin tarkasti en ole ennen päässyt seuraamaan pienten kissojen kasvua ja kehitystä, joten kyllähän sitä kiintyy vähemmästäkin. Olen joskus haaveillut, että voisin itsekin ryhtyä kasvattajaksi, mutta enää en ole varma. Miten sitä pystyy luopumaan kissoista juuri, kun ovat päässeet hauskaan ikään? 

Ja sitten ne viimeiset päivitykset Lumikumpu -blogiin Paten ja Kaken osalta. Toiset rokotukset ja sirutukset on saatu sekä tietysti madotus suoritettu. He ovat rekisterikirjat valmiina huomista muuttoa varten. Ja kuten aiemmin on todettu he pääsevät jatkamaan seikkailuja Espoossa samassa kodissa.

Pojat ovat kasvaneet koko ajan tasaisesti. Pate on 1,5 kg ja Kake vähän pienempi 1,4 kg. Ruoka maistuu ja sitä osataan pyytää kovalla äänellä. 

Pate näyttäisi olevan enemmän sylikissa vaikka onkin parivaljakon rohkelikko. Kake on arempi, mutta riehuu enemmän ja vauhti on formulatasoa. Kake on lisäksi kunnostautunut sukkien tuunailussa, mutta onneksi kesä on tulossa ja varpaat tarvitsee tuuletusta. 

Muistakaa seurata Helmi’s koratia Facebookissa, niin näet vielä viimeisimmät fiilikset luovutuspäivästä. Onnea ja kaikkea hyvää Patelle ja Kakelle! Toivottavasti joskus tavataan.

Näihin tunnelmiin lopetamme Mollan murut -postussarjan. Kiitos, että olet ollut mukana tällä uskomattomalla matkalla läpi kevään!

Ansku

P.s. Myy saapuu ensi viikolla